JukkaIllman Toisinaanajattelija

Alexander köyhien asialla, anteeksi, kukkarolla

Pääministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja julkaisi ajatuksensa lähitulevaisuuden teoista valtiontalouden tilan korjaamiseksi. Viisi säästökohdetta, joita yhdistää yksi mielenkiintoinen tekijä. Niistä yksikään ei aiheuta sentiinkään muutosta Santun omassa taloudessa. Osa säästökohteista on lähinnä kosmeettista viilailua, jonka merkitys julkiselle taloudelle on marginaalinen tai mahdollisesti olematon, kuten ministeriöiden vastuujaossa saattaa olla.

Olennaiset muutokset rahoissa tapahtuisivat näillä suunnitelmilla vain parin miljoonan pienituloisimman ihmisen talouksissa. Santtu ei ovelana veikkona puhunut summista, mutta kaverinsa Benkku tuli aiemmin ulos vajaan kolmen miljardin samansuuntaisella säästöpaketilla. Kun maksajia on parisen miljoonaa, kansakoulumatematiikkani kertoo vuosittaisen vaikutuksen olevan keskimäärin noin 1500 euroa henkilöltä. Joka kuukausi nämä pienituloiset osallistuisivat jokainen siten yli sadalla eurolla Santun ja Benkun säästötalkoisiin, joihin mainitut pojat antaisivat osaltaan vain loistavan järkensä tuotokset, eivät killinkiäkään rahaa.

Olemme Suomessa lähes yksimielisiä siitä että nykyisessä tilanteessa pitää säästää ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että säästää pitää hamaan tulevaisuuteen, koska mikään ei ennusta, että tulevaisuus tulisi olemaan jotenkin ruusuinen Suomelle tai eurooppalaisille maille yleensäkään.

Seuraava looginen kysymys on sitten tietysti, että keneltä voi ottaa, jos niiltä pienellä eläkkeellä, työttömyysrahoilla tai toimeentulotuilla eläviltä ei ole kohtuullista viedä leipää suusta. Kolme ensimmäisenä mieleen tulevaa maksumiestä ovat Santtu, Benkku ja minä itse. Meiltä voidaan ottaa jonkun verran ilman taloutemme kaatumista ja ilman haitallisia vaikutuksia kotimaiseen kulutuskysyntään. Leikkaus meiltä aiheuttaa ehkä seuraavan Barbadoksen-loman hotellin tasossa yhden tähden katoamisen, mutta kyllä sen jotenkin kestää, kun yhteisestä hyvästä on kysymys. Eli kannattaa ottaa sieltä, missä on otettavaa ja haitalliset kokonaisvaikutukset ovat pienimmät.

Miten tämä leikkaus pitää tehdä? Se ei ole ratkaiseva asia. Kaikkia keinoja voi käyttää, mutta laskentaa pitää tehdä, jotta joillekin ryhmille ei aiheudu kohtuuttomia seurauksia. Tasapuolisuuden turvaa parhaiten se kaikkien vihaama verotus. Kaikilla sektorikohtaisilla säästöillä, omavastuuosuuksilla maksuissa ja vastaavilla toimilla voi olla joillekin ihmisille yllättävän suuria vaikutuksia, joillekin toisille kustannusvaikutus voi olla nolla.

Hyvätuloisten ihmisten veronkorotusten kaikkea toimeliaisuutta lamaava vaikutus on kaupunkitarina, jolle ei löydy todellisuuspohjaa esimerkiksi Suomen historiasta. En ole melko pitkän elämäni aikana tavannut yhtään henkilöä, joka olisi kieltäytynyt paremmasta työstä tai palkankorotuksesta tai jättänyt yrityksen perustamatta suomalaisen verotuksen takia.

Ei ole mitään mittaria, joka voisi ilmoittaa minun mallini olevan parempi kuin Santun ja Benkun. Taloudessa on jonkin verran "lainalaisuuksia", mutta viime kädessä poliittiset päätökset ovat vain makuasioita. Itsekkyys ja ahneus ovat ihmisen luovuttamattomia oikeuksia, mutta minulla on myös oikeus sanoa inhoavani niitä syvästi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olen eri mieltä.

Varsinaisia Barbarossalla lomailevia hyvätuloisia on niin naurettavan vähän koko kansasta, että valtiontalous ei paikkaantuisi vaikka heikäläisiltä vietäisiin tuhkatkin pesästä. (Ja olisiko sekään oikein?).

Kun puhutaan "suurituloisten" panoksesta valtiontalouden alijäämään, niin puhtaasti matemaattisesti laskettuna suurituloisiksi pitää silloin luokitella ihmiset, jotka noin 5000 euron bruttotuloilla painiskelevat omien arjen menojensa kanssa usein jo nykyisenkin verotuksen vallitessa tuskastuttavassa tilanteessa. Sellainen politiikka siis de facto tulee rokottamaan keskituloisten massoja.

Suomessa vallitsee jo nykyisellään maailman korkein tuloveroprogressio. Pienituloiset maksavat Suomessa selvästi vähemmän veroja prosentuaalisesti kuin juuri missään muussa euromaassa, mutta suurituloiset selvästi enenmmän. Jonkunhan se ykkönenkin kaikissa tilastoissa pitää olla, mutta onko silloin aihetta sitä kaulaa muihin maihin nähden vielä pidentää?

Kun Ruotsin porvarihallitus muutamia vuosia sitten loivensi tuloveroprogressiota alentamalla nimenomaan yläpään maksamia tuloveroprosentteja, havaittiin, että verokertymä kasvoi. Sen lisäksi, että kyseessä siis oli valtiontalouden kannalta positiivinen päätös, se on myös oikeudenmukaisuuden tavoitteen mukaista. Kohtuus se pitää olla kerjätessäkin, samoin veroryöstössä.

Stubb oli haastattelussa aivan oikeassa siinä, että tärkein ja kiireellisin asia on kokonaiskakun kasvattaminen. Vain sitä kautta voidaan ylläpitää niin sanottua "hyvinvointiyhteiskuntaa".

Käyttäjän JukkaIllman kuva
Jukka Illman

Sen maailman korkeimman tuloveroprogression piirissä tapahtuu kuutisen prosenttia koko verotuksesta. Suurin osa verotuksesta on tasaveroa.Kun vertaillaan eri maiden verotuksen jakautumista vaikkapa eri tuloluokille, pelkän tuloverotaulukon katsominen ei kerro paljoakaan asiasta.
Luin nyt pariinkin kertaan kirjoittamani, enkä edes löytänyt siellä mainintaa, että valtion tuloverolla pitäisi tehdä jotain suuria muutoksia valtion tulokertymään. Kyllä siihen tuloveroonkin voidaan ja täytyy koskea, mutta tulonlisäys sen kautta jää tietysti hyvin pieneksi.
Olen itse suunnilleen keskituloinen ja kuten sanoin, minun tuloluokastani ylöspäin on mahdollisuuksia kerätä varoja julkiseen käyttöön paremmin tuloksin kuin köyhimmältä 40 prosentilta. Maksumiehiksi voidaan laittaa jopa hieman keskitulon alapuolellakin olevia kohtuullisella osuudella.
Ajatus siitä, ettei suurituloisilta voi ottaa mitään, koska heitä on niin vähän, että kertymä jää pieneksi, on hieman outo. Se on itsestäänselvyys, ettei esimerkiksi suurituloisinta desiiliä rokottamalla saada julkista taloutta kuntoon. Esimerkiksi kuutta suurituloisinta desiiliä laskuttamalla tilanne onkin sitten jo aivan toinen.
Näitä verohelpotuksia, jotka tuottavat valtion kassaan lisää rahaa ja lisäävät investointeja ja vaikka mitä, on tehty Suomessakin. Yhdenkään onnistumisesta ei ole pienintäkään näyttöä. Yritykset eivät ilman kysyntää investoi, vaikka yritysveroprosentti olisi nolla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

No mitkä sitten olisivat keinosi kerätä lisää veroja suurituloisilta, jos se ei tapahdu tuloveroprogression kiristämisen kautta?

Käyttäjän JukkaIllman kuva
Jukka Illman

Pääomatulon verotusta voidaan edelleen tehostaa, lapsilisiä voidaan verottaa, arvonlisäveroprosentteja voidaan muuttaa niin, että entistä suurempi osa verosta suuntautuu parempituloisille. Asuntolainojen korkovähennysoikeus voidaan poistaa. Näin esimerkkeinä aluksi.
Julkiselta vallalta ihmisille päin liikkuvaa rahaa voidaan yleisemminkin säätää verolliseksi, jolloin veroprogressio hoitaa asiaa oikeaan suuntaan melko mukavasti.
Kyllä tapoja riittää, kunhan ensin päätetään se, ketkä maksavat ja paljonko sitä rahaa on saatava vuosittain.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Et sentään tohtinut ehdottaa autoveron korottamista.

Minun mielestäni "julkiselta vallalta ihmisille päin liikkuvaa rahaa" ei pitäisi koskaan verottaa, koska juuri sellainen edestakainen byrokratia maksaa yhteiskunnalle turhia euroja. Mieluummin jätetään sitten liikuttamatta.

Lisäksi on muistettava, että suurituloisen tuloista hyötyvät monet lähimmäiset, jotka muutoin olisivat tulonsiirtojen varassa. Suurituloisen perheen isän lapset eivät ole sossun luukulla, mutta jos hänet verotetaan pienituloiseksi, niin he ovat. Suomessahan verotus ei mitenkään huomioi yksilön elämäntilannetta toisin kuin sellaisissa maissa, joissa on lapsivähennyksiä, perhevähennyksiä y.m.

Käyttäjän JukkaIllman kuva
Jukka Illman

Jos valtion taloudellinen hätä on niin suuri kuin suuri osa päättäjistä päivittäin valittaa, on jopa sen autoveron korottaminenkin asia, joka ei voi olla koskemattomuuden piirissä. Sekin on vain arvoihin perustuva mielipide, että satanen viedään mieluummin nälkäisen ruokapöydästä kuin mersun ostohinnasta.

Sen verotuksen kustannus on hyvin marginaalinen nykymenetelmin. Paljon kalliimpaa on kehitellä menetelmiä, joilla rahansiirtoja muuten säännellään esimerkiksi eri tuloryhmille erilaisiksi.

Ei sillä minun esittämälläni mallilla ketään sossun luukulle ajeta, mutta Santun ehdotus viedä rahaa alle tonnin kuussa tienaavilta vie ihmisiä useammin leipäjonoihin ja vähän suurempituloisille joudutaan ne puuttuvat killingit antamaan sieltä sossusta.

Edes keskituloinen, suurempituloisesta puhumattakaan ei joudu mieron tielle, jos häneltä leikataan vajaa satanen kuussa. Koska leikkaus jakautuisi vaikkapa siihen kuuteen desiiliin suhteutettuna tuloihin, alapäässä puhuttaisiin parista kympistä, huipulla satasista.

Kaikessa rahaliikenteen kohdentamisessa syntyy aina väliinputoajia, jotka jostain syystä kärsivät vääryyttä. Näiden ongelmien korjaaminen ei ole mahdotonta. Olen itse ollut keskituloisena suurehkon perheen ainoa elättäjä, joten eivät nämäkään ongelmat tuntemattomia ole.

Suomen verotusta on yksinkertaistettu vähennyksiä poistamalla ja siinä on osittain käynyt niin, että jotkut ovat kärsineet. Aviopuolisojen yhteisverotuksen poistaminen, lapsivähennysten poistaminen, sairauskuluvähennysten poistaminen ovat kaikki aiheuttaneet osalle ihmisistä ongelmia. En kuitenkaan usko, että monimutkaisen verovähennysjärjestelmän uudelleen luominen toisi suurempaa iloa kenellekään, koska ne verot on joka tapauksessa kerättävä joltakin.

Toimituksen poiminnat